Perusajatuksia
En mielelläni puhuisi punavihreistä tai muistakaan ”kuplista”. Krista Kosonen on antanut haastattelun, josta käy ilmi, että hän ei oikein tunne perussuomalaisten kannattajia.
Ihmisillä on siis taipumus viettää aikaansa samanmielisten seurassa!
Tämä on ilmeisesti uutta joillekin, ehkä samoille jotka teiden liukastuminen yllättää loppuvuodesta. Joka tapauksessa ”kuplilla” tarkoitetaan yleensä katteettomia harhakuvia, punavihreät piirit ovat hyvinkin todellisia.
Vihreiden ja vasemmiston ongelmana on ennemminkin vieraantuminen kansasta (lasken pitkin hampain myös Sdp:n vasemmistoksi). Muun muassa Tommi Uschanov on kirjoittanut siitä, kuinka keskiverto kansalainen ei enää tunnu oikein kelpaavan vasemmistolle. Hän syö lihaa, päristelee ympäristöä saastuttavalla autolla ja suhtautuu ennakkoluuloisesti maahanmuuttajiin. Perussuomalaiset toivottavat tällaisen hahmon tervetulleeksi, ihastus on molemminpuolinen.
Haasteenahan on siis tiedottaa tavikselle muun muassa, että:
– Maahanmuuttajat eivät ole hänen ongelmansa, vaan joidenkin työnantajatahojen pyrkimys laskea palkkoja entisestään, heikentää työehtoja ja siis toivottomasti kilpasukeltaa kohti pohjaa Aasian halpamaiden kanssa.
– Kannattaisi järjestäytyä ammatillisesti eikä juosta nenän edessä heiluteltavan Ferrarinkuvan perässä. Rikkaimpaan viidennekseen pääsee yllättäen vain viidennes.
Kaikkein tyhmintä on nyt suhtautua ylimielisesti ja pilkallisesti heikosti koulutettuihin ja palkattuihin, vieraita kulttuureita pelkääviin kansalaisiin. Perussuomalainen ei siirry äänestämään puoluetta jonka edustajat vittuilevat hänelle, tämän luulisi menevän kajuuttaan.
Italialainen sosialisti-teatterintekijä Dario Fo teki aikoinaan kiinnostavaa työtä. Hänen teatteriryhmänsä kiersi tehtailla esittämässä työntekijöille ronskia satiiria. Huumorin aiheena muun muassa erään paikallisen moottoripyörätehtaan tiukat WC:ssä käymisen aikarajoitukset. Hän ei siis halveksinut tehdasduunareita, vaan oletti heidän jopa ymmärtävän teatteria. Hyviä viestinnän muotoja ovat tietysti myös blogit ja sarjakuvat, kannattaisi tsekkailla Charlie Hebdoja silläkin silmällä.
Vasemmistoliitossa ja Sdp:ssä on kyllä hyvinkin uskottavia duunarihahmoja, kuten Jape Lovén. Sellaisten näkisi mielellään nousevan julkisesti akateemisten älyköiden rinnalle. Muuten, missä ihmeessä ovat duunarinaiset? Naisia on matalapalkka-aloilla vaikka kuinka, vaan eipä näkynyt vaalien aikaan näiden Irmojen kosiskelijoita missään.